Sopimus syntyy silloin, kun kaksi osapuolta saavuttaa yhteisen tahdonilmaisun. Tavallisesti sopimus syntyy edes jonkinlaisen neuvottelun ja yhtenevään tulokseen pääsemisen kautta. Sopimuksen kohteena on usein esimerkiksi esineen luovutus tai valmistaminen, tai jonkin palvelun/työsuoritteen tekeminen. Yksi tärkein määritelmä sopimuksessa on osapuolen oikea määrittely. Tämä on tärkeätä, jotta tiedetään, mikä taho vastaa velvoitteista ja saa oikeudet. Esimerkiksi yhtiön ollessa osapuolena, on tärkeää, että osapuoleksi merkitään tuo yhtiö eikä esimerkiksi omistaja. Sopimuksen ei tarvitse olla kirjallinen. Sopimus on aivan yhtä sitova suullisena kuin kirjallisenakin. Monissa tilanteissa suullinen sopimus toimii hyvin, mutta vaikeuksia voi tulla riittävän yksiselitteisen sisällön määrittämisessä. Varsinkin erimielisyystilanteen jo synnyttyä voi olla vaikeaa osoittaa oma kantansa toteen. Näin ollen siis onkin tärkeää, että kaikki taloudellisesti merkittävät sopimukset tehdään kirjallisessa muodossa. Riittävää usein on myös se, että suullisen sopimuksen yksityiskohdat todennetaan esimerkiksi sähköpostilla. Sopimuksen yksityiskohdat voi lähettää toiselle sähköpostina, ikään kuin vahvistuksena sopimuksen sisällöstä. Tämä saattaa olla erittäin hyödyllistä mahdollisessa riitatilanteessa, ja selventää asiaa muutoinkin.
Tämän tarkoitus ei ole antaa yksitapaukseen soveltuvia oikeudellisia neuvoja. Tarkoitus on tuoda lukijan tietoon asiaan liittyviä seikkoja.